Listening in Knowing / by Jim Grant

 

Words lack sufficient clarity about a person’s life experiences. A face-to-face talk is a beginning. Yet how often in our understanding do we stumble over our unwillingness to accept the elephant in the room? When we do, earnest communication follows.

The space you and another person share is alive when rooted in mutual trust. Ask almost any senior leader of people, “How do you know what is the right thing to say or do?” My experience is that if you’re sincere, they’ll often tell you.

When I’ve posed the same question time and again to senior executives, most reply in a matter-of-fact way along the following theme:

“It’s a gut feeling. Often it helps by taking a step or two back (zoom out) and taking in the whole person or situation to truly appreciate what’s actually there … then zooming in again for a closer more detailed perspective”.

One Deputy Minster coaching client (wheel-chair bound) offered when I asked that question, “When I look down at my legs, I see I can’t physically take a step back, I literally bump up against my inner knowing when I admit to myself, yes I can…”

He continued… “As I do, I invite more of both of us into the human space. It can be as simple as realizing we see each other and listen as a real person. I can lean on them and catch my breath. I don’t need to say anything about how I got here and ended up this way. I know in that moment that someone is there to support me, they’re listening and they have my back … and for me, it matters most”.

Jim Grant is an executive and leadership coach living and working in Helsinki. Curious about exploring ‘the human space’ call him +358 040 178 1030 or send an e-mail to jim.grant@diversitas.fi

Skipping Stones / by Jim Grant

skipping-stones

 

The well-dressed red-faced lady sitting in front of me exploded, “Why the hell do I have to pay attention to what I think?” and “What does this have to do with helping me resolve my issues?” She was a freshly minted CEO of a cosmetic company and under considerable stress launching a new product line.

After some expectant moments of silence I offered: “As a little girl, did you ever play skipping stones?” Her brow wrinkled and her face lit up. “Why of course I did… with my dad, it was so much fun.”

I continued, “Personally, I notice when I’m selective and intentional with my thoughts, my choice of words and actions are more effective when I speak, and what’s more my listener receives that message”.

As a coach, I can opt for presence through my own awareness. An act of will is my choice, such as skipping stones on a pond. However small the stone (or my thought), each creates its own ripple effect. I have no idea how far that stone will go and there’s a consistency around my own thoughts.

‘Thoughts are and become things’. The intention of and releasing my thought (stone) creates significantly more effects. Once released I cannot know where it will end up and I have little knowledge of what effect there will be. I can only watch… observe, and hopefully learn…

 

Jim Grant is Executive Coach living in Helsinki, Finland. 

Curious about learning how to skip metaphorical stones? Give Jim a call at +358 40 178 1030 or an e-mail at jim.grant@diversitas.fi

Vision Is – What Vision Does / by Jim Grant

 

finland_new_forms_kuokkala_church_lassila_hirvilammi_architects

Interior Kuokkala Church

 

Architects know that building a capacity to give specific or definite form to their intention is sitting within the tension of possibility as a daily practice. Tensegrity, is an architectural term. It means ”the property of skeleton structures employing continuous tension members and discontinuous compression members in such a way that each member of a structure operates with its maximum efficiency and economy.”

Earnest leaders and executives working to bring their vision and dream into reality know this process intimately. Sitting with a concept creates its own structural tension in our body when under stress or challenge that are ‘pivot points’ to maturing a new vision. Those who lead also know this is where innovation comes alive in highly functioning teams. Collective vision developed through living in group presence, is acknowledging how we’re feeling and honestly being conscious of the ‘what is’ right now. Ken Wilber’s Integral AQAL Theory explains this as subjectively, objectively, socially and relationally. Checking a vision against these four criteria leaves no stone unturned.

Its our own presence that holds the seeds of clarity, the insight of how to be with our physical and emotional reactions, while suspending and becoming detached from our own stories about what is going on. Then it’s being brutally honest and soul-searching, ‘What do I need?’ Simple? – not really. Try suspending feeling, sensation and thoughts for even 10 seconds, much less re-focus your entire self on what truly matters to you. Only then is it a matter of choice and a decision of what we want moving us forward.

In my role as an executive coach I’ve had CEO’s say, “I’ve done that, what now, nothing has changed?” Examining the situation again while exploring the problem from new perspectives of having made a decision and choice you will notice changes. A vision is a living breathing entity, energized by people’s thoughts, emotions and intentions. It’s message is meaning, when infused with purpose, is vitally alive. Some visions are truly inspired because of their source and that begins with you and something far loftier than sentiment. Your vision is your own imagination faculty seeking to create that masterpiece. If your vision hasn’t inspired people to follow you, then its meaningless; a jumble of words on paper.

A vision is your kinetic energy expressed though a collective purpose to create something and then act upon it without hesitation. A metaphor is taking a drinking from a firehose. Adjusting the water flow by the turning the tap of inspiration lessens or intensifies the water’s force. In kind, clear vision channels purpose and intention from the energy arising from presence. In short, “Vision is, what vision does”.

 

Jim Grant is Leadership Executive Coach living in Helsinki, Finland. 

If youd like to discuss your vision you can call +358 40 178 1030 or send him a note jim.grant@diversitas.fi

Silent Knowing by Jim Grant

sintra-portugal-roses

Photo ”Roses in Sintra, Portugal” by Jim Grant

 

Words often fail to offer sufficient clarity what someone has experienced in their life. A face-to-face conversation helps, yet in trying to understand we struggle to make a connection where true communication happens. That space is alive because it’s based on mutual trust you access from your inner knowing. Ask almost any CEO or leader of people how they know?

You might hear something such as:

“It’s often a gut feeling. Sometimes it’s taking a step back and looking at the whole person to truly appreciate all of who they are.”

This can be quite literally an inner opening when we do. When we do we are inviting more of each of us into the space of being human. It can be as simple as knowing that someone is there to support you. That’s what matters most.

 

Jim Grant is an Executive Leadership Coach living in Helsinki, Finland. Give him a call (+358 40 178 1030) or send him a note jim.grant@diversitas.fi

Minä vieraskynänä: Moninaisuustietoinen johtaminen – johtajan uusi ydintaito

Mikä on se yksittäinen asia, joka eniten haastaa johtajia, tiimejä ja työyhteisöjä? Se on ihmisten erilaisuus. Yleensä sitä pyritään lähinnä sietämään – tai sitten jollain tavoin ratkaisemaan ja ikään kuin poistamaan päiväjärjestyksestä.

Sanalla moninaisuus voidaan kuvata kaikkea sitä, millä tavalla ihmiset eroavat toisistaan. Se voi kattaa perinteisemmän diversiteettikeskustelun teemat kuten mm. ikä- ja sukupuolinäkökulman ja erilaisten kulttuurien huomioimisen. Näiden lisäksi moninaisuusajattelussa huomioidaan ihmisten erilaisuuden syvin ja näkymättömin ulottuvuus – persoonien erilaisuus. Siihen sisältyvät muun muassa arvot, uskomukset, preferenssit ja temperamentti. Moninaisuusajattelussa avataan sitä, mihin huomiomme yksilötasolla suuntautuu ja miten tämä välittömästi vaikuttaa siihen, miten ja millaisiin asioihin suuntaamme energiamme.

Moninaisuus haastaa meitä kaikkia. Samanaikaisesti se on jotain, mikä rikastuttaa ja jopa ilahduttaa. Moninaisuus laajentaa näkökulmia, edistää ajattelua ja auttaa saamaan aikaan enemmän, luovemmin ja monipuolisemmin. Se tuo turvaa ja suojaa meitä liian yksipuolisiin näkökulmiin perustuvilta päätöksiltä.

Siinä missä erilaisuus kuvaa toisenlaista, ehkä jopa vähemmistön edustajaa ja jollain lailla normista poikkeavaa, moninaisuus on sana, joka kuvaa saman asian molempia ulottuvuuksia: sama asia voi olla sekä haasteellinen lähtökohta että myös ihanne ja tavoitetila.

Miten erilaisuuden sietämisestä siirrytään moninaisuuden johtamiseen?

On tärkeää tiedostaa, että tämän päivän työyhteisössä kukaan ei enää johda yksin – johtaja tarvitsee tuekseen moninaisen tiimin moninaiset näkökulmat.

Toiseksi on olennaista huomioida, että tämän päivän työyhteisössä jokainen on johtaja – riippumatta siitä, mikä oma työtehtävä on. Jokainen johtaa vähintään itseään ja erilaisia projekteja, joissa toimi.

Moninaisuuden johtaminen edellyttää meiltä jokaiselta tietoisempaa ja joustavampaa toimintaa. Kun haluaa olla hyvässä vuorovaikutuksessa, tarvitsee lisääntyvää ihmistuntemusta ja kaiken inhimillisen monimuotoisuuden syvää arvostusta.

Moninaisuuden johtamisen perusta ja kivijalka on kuitenkin itsetuntemus. Miten näemme itsemme osana moninaisuuden kenttää. Itsetuntemus pitää sisällään muun muassa kyvyn itsehavainnointiin ja reflektioon. Nämä puolestaan johtavat siihen, että näemme enemmän vaihtoehtoja omassa toiminnassamme ja pystymme ottamaan enemmän vastuuta. Itsetuntemus on pohja tehokkaaseen oman toiminnan johtamiseen ja tietoiseen toimintaan.

Mistä voin aloittaa?

Pohdi hetki näitä:

  • Millainen erilaisuus haastaa sinua eniten päivittäisessä työnteossasi?
  • Millainen erilaisuus taas ilahduttaa?
  • Millainen erilaisuus täydentää ja toimii sinun tekemistäsi tukien?
  • Millä tavalla koet itse olevasi toisenlainen kuin useimmat muut?
  • Millaista erilaisuutta tarvitaan ihannetiimissäsi?

diversitas_face_logo-kopio

Sari Ajanko

Leadership Coach (PCC), valmentaja ja toimitusjohtaja
Diversitas Oy

Kuuntele myös podcast aiheesta: https://soundcloud.com/user-445724951/sari-ajanko-voiko-moninaisuutta-johtaa.

Sari Ajankon toukokuussa 2016 ilmestynyt johtamiskirja Moninaisuuden johtaminen – ytimessä johtajan itsetuntemus avaa kiehtovalla tavalla kirjoituksen teemoja. Se perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin johtajana ja johdon coachina ja valmentajana. Lisäksi kirjaan on haastateltu 12 johtajaa eri toimialoilta.

Teos toimii vankkana käsikirjana johtajille, jotka haluavat perehtyä moninaisuuden johtamiseen ja lisätä omaa itsetuntemustaan. Se tarjoaa teoriaa ja käytännön ohjeita. Lisäksi tästä kirjasta on sanottu, että siinä asuu valmentaja; se tarjoilee paljon hyviä kysymyksiä pohdittavaksi.

**

Tämä blogi on julkaistu Suomen Ekonomien sivuilla 2.12.2016

Leadership Listening in Three Steps by Jim Grant

img_3288

Photo: Jim Grant

Executive coaching often requires helping someone to recollect, prioritise and focus their energies. Do you find yourself up against pressing timelines? What to say in the moment? How to proceed at particular moments in your day? How to reduce the anger/stress response of when you’re vexed or perplexed?

Give this a try.

Clarity and discernment are anyones best allies. This is a powerful tool to use before talking to a person or in a group meeting. As an ongoing practice, it’s crucial to be able to in a ‘moment’, to return to your internal center of gravity and listen. It takes less than a minute to do.

Sense your feet on the floor and notice how they connect and ground you to the floor… What are you noticing? What’s happening with your breath? Is it deep, shallow, rapid or slow? Regulate your breath by noticing and wiggle the big toe on one foot. How is this different from the right? Wait for a body response? What happens? How is your bodies sensory response different from a few moments ago? Now… the hard part

Step 1 – Breathe in and ask “What is at the center of my attention”? As your breath pauses, close your eyes … (Listening inward); just say yes to what comes, now relax and let the breath go.

Step 2 – Breathe in again and look for the quiet space inside you. Try to do this with one breath cycle. As the breath pauses, rest quietly here… (Listening to stillness)

Step 3 – Breathe in one more time and ask, “What’s my next step”? As you exhale, ‘notice’ what comes… Write it down and take your next step. (Listening outward)

Practice this several times a day, note the difference.

 

Jim Grant is an Executive Leadership Coach living in Helsinki, Finland. 

Take that next breath and give him a call (+358 40 178 1030) or send him a note jim.grant@diversitas.fi

Minä vieraskynänä: Ydintaitojen ydin – Läsnäolotaidot coaching-työn perustana

photo-by-jim

Kuva: Jim Grant

 

Tunnustettakoon heti aluksi, että tieni läsnäolokouluttajaksi ei ole ollut suoraviivainen. Innostukseni aiheeseen liittyy enemmänkin yllättäviin käänteisiin ja hitaaseen omakohtaiseen kääntymykseen. Olen aina kokenut suurimman osan keskittymistä vaatineista harjoitteista hyvin haasteellisiksi. Heti, kun joissain koulutuksissa alettiin kiinnittämään huomiota hengitykseen ja tarkistamaan huomion suuntaa, kirosin jo mielessäni. Jokin näissä pysähtymisissä herätti minussa valtavan suurta sisäistä vastustusta. Jos vielä pistin silmät kiinni – kuten ohjeistus monesti kuului – lähtivät levottomat ajatukseni entistäkin villimpään laukkaan. Mielen tyhjentäminen tuntui konseptina mahdottomalta ja muutenkin huomioharjoitteet vaikuttivat lähinnä pitkästyttäviltä. NLP-koulutusten rentoutuksia sen sijaan olen aina rakastanut ja kokenut saavuttavani niiden kautta syvän ja erilaisen tilan. Mind-fulness-koulutuksia kävin ja sain taidokasta opastusta – ja mielekkäämpiäkin harjoitteita löytyi. Mikään niistä ei kuitenkaan jäänyt elämään arjessani. Kunnes vastaani tuli jotakin käänteentekevää, josta myöhemmin lisää.

Mitä käytännön läsnäolotaitoihin tulee, intensiivisessä vuorovaikutuksessa oleminen on aina ollut minulle luontevaa ja nautinnollista. Ennen coaching-koulutuksia olin jo työnohjausopinnoissa ja NLP-koulutuksissa huomannut, miten minun oli helppo olla läsnä toiselle ja hänen työstämälleen asialle ja saavuttaa vahva luottamus. Kun läsnäolotaidot sitten nousivat ydintaitona esiin osana coaching-koulutusta, uskoin olevani vahvuusalueellani. Tätä vahvisti myös palaute, jota sain kyvystäni luoda luottamuksellinen yhteys.

Päädyin sellaiseen johtopäätökseen, mitä David Rockin luento sittemmin tuki, että ohjaustyön tekeminen itsessään toimi aivan loistavana läsnäoloharjoitteena. Mitä enemmän coaching-tunteja kertyi, sitä enemmän olin harjoittanut läsnäoloa.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että läsnäoloni ehkä on coaching-polkuni alussa ollutkin vahvaa. Se vain ei ole ollut kovinkaan kokonaisvaltaista. Olin kyllä hyvin läsnä asiakkaalle ja hänen agendalleen. Osasin laittaa itseni sivuun – liiaksikin. En ymmärtänyt sitä, että jokin tavassani asettua vuorovaikutussuhteeseen jätti osa tärkeästä yhteyden kentästä jäi vajaammaksi. Se heikommalle jäävä alue, oli kokonaisvaltainen yhteys omaan itseeni. Taitoa olla läsnä itselleni olin harjoittanut vähemmän, jos lainkaan, eikä se taito harjoittunut samalla tavoin coaching-työtä tekemällä.

Kesällä 2013 tapahtui jotain, joka muutti käsitykseni läsnäoloharjoitteista. Tutustuin eräässä intensiivisessä koulutuksessa Denverissä kanadalaiseen Jim Grantiin. Jimin vahva läsnäolo ja hänen vetämänsä pienet, mutta äärimmäisen voimalliset kehotietoisuuden harjoitteet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sain kokea sen, miten itse kukin pystyimme näiden pienten harjoitusten myötä olemaan paremmin läsnä ja voimavaraisemmassa tilassa, jollain lailla lähempänä omaa parastamme. Aloin kysellä harjoitteita ohjanneelta Jimiltä lisää, sillä tiesin välittömästi, että tähän WholeBody Focusingiksi kutsuttuun menetelmään halusin perehtyä. Koulutusyhteistyömme lähti liikkeelle välittömästi. Aloitin itse opinnot ja kutsuin Jimin vierailemaan Suomeen.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen harjoittanut tätä menetelmää päivittäin ja sekä osallistunut koulutuksiin että toteuttanut niitä. Yhdessä Jimin kanssa olemme kouluttaneet WholeBody Focusingin perusteita useammassa workshopissa – Suomessa, Tanskassa, Kanadassa ja USA:ssa. Olen tällä hetkellä suorittanut Practitioner-tason ja ensi vuonna valmistumassa kouluttajaksi New Yorkissa sijaitsevan Focusing Instituutin sertifioimana.

Sertifikaatteja tärkeämpää on kuitenkin se, miten paljon tämä menetelmä on vaikuttanut työhöni coachina ja kouluttajana. WBF on nimenomaan suhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvä harjoite (Relational Practise) toisin kuin monet muut tietoisuustaitojen harjoitteet. Keskeinen osa koulutusta on harjoittaa menetelmää kuuntelukumppanuuksien (Listening Partnerships) kautta. Nämä jokaviikkoiset harjoittelut eri kumppanien kanssa ovat opettaneet sen, miten tärkeää ja yksinkertaisuudessaan haasteellista on olla läsnä toiselle ja itselleen – monenlaisen tekemisen ja tekniikan sijaan. Näin toimimalla olen saanut voimallisia kokemuksia siitä, miten läsnäolo ja hyväksyvä havainnointi ovat enemmän kuin mikään muu, mitä voimme toiselle tarjota.

Tämän oivalluksen olen vienyt coaching-työhöni. Koen, että menetelmän opettama vahva, maadoittunut ja kehollinen läsnäolo (Grounded Presence) on kuin portti uuteen maailmaan. Kun olen läsnä kehossani, olen todella läsnä omalle itselleni. On tilaa enemmän, on aikaa enemmän. Enemmän minua tulee paikalle – eikä lainkaan valmennettavieni kustannuksella. Ymmärrän omakohtaisen kokemuksen kautta sen, miten tärkeää coachin on vahvistaa suhdetta itseensä. On ollut löytö, että ydintaitoja (luottamuksen rakentaminen, vahva kuuntelu) ei tule suinkaan soveltaa vain asiakkaaseen. Paradoksaalisesti tekemällä enemmän tilaa itselleni, teen enemmän tilaa myös asiakkaalleni ja hänen agendalleen. Yhteys itseen ei vähennä yhteyttä toiseen, vaan lujittaa sitä. Ja kun tämä perusta on kunnossa, voidaan asiakkaani asiaa käsitellä paljon syvemmin.

Kehollisuudessa löydän uudenlaisen tavan hyödyntää kaikkia aistejani – tai ainakin useampia kuin ennen. Löydän omakohtaisesti kuudennen aistin eli tietoisuutta kehon prosesseista. Tutustun kehotuntemusten (felt sense) hienovireiseen, mutta vaikuttavasti viestivään maailmaan. Löydän uutta tietoisuutta siitä, miten energia virtaa välillämme ja miten olemme yhteydessä toisiimme – ja miten paljon syvemmin voimme olla vuorovaikutuksessa, kun olemme tästä tietoisia. Coaching-työhön tietoisuus kehojen välisestä resonoinnista tuo paljon uutta informaatiota.

Uskon läsnäolon olevan ratkaisevin ydintaito – suorastaan ydintaitojen ytimessä. Itselleni paras keino vahvistaa sitä on ollut kehotietoisuus. Hyödynnän WholeBody Focusing -harjoitteita (maadoittuminen, kehotuntemusten seuraaminen, tietoisuus kokonaisesta minusta kussakin hetkessä ja hengittämisen tärkeydestä) coachingissa. Lisääntyvä kehotietoisuus ja läsnäolo puolestaan vahvistavat muita ydintaitoja. Kuuntelun ydintaidon harjoittamisen nousee aivan toiselle tasolle ja tuo uuden ulottuvuuden vahvoihin kysymyksiin. Tämä kaikki syventää luottamuksellisen ja läheisen suhteen rakentamista. Lisäksi esiin nousee uudenlaisia – ja usein hyvin olennaisia – havaintoja asiakkaastani. Saan toimivaa materiaalia, jota voin hyödyntää suorassa kommunikaatiossa. Tällä kaikella on luonnollisestikin vaikutusta kykyyni herättää tietoisuutta. Kehotietoisuudessa löydän uudella tavalla yhteyden intuitiooni ja saan enemmän uskallusta hyödyntää kehoni viisautta. Muun muassa metaforat nousevat coaching-tilanteissa herkemmin kuin koskaan ennen. Olen saanut myös kokea sen, mitä tapahtuu kun ohjaan asiakkaani vahvempaan läsnäoloon itsensä kanssa – usein hyvinkin pienien harjoitusten kautta.

Mitä tapahtuu suhteessa itseeni, WholeBody Focusing -harjoitteiden myötä voin antaa omien tunteideni tulla ja mennä ja tuoda informaatiota. En koe samanlaista tarvetta torjua epämiellyttäviä tunteita kuin aiemmin. Erityisen mielenkiintoista minulle on ollut se, miten kehotietoisuutta lisäämällä saan paremman yhteyden ajatuksiini. Alan ymmärtää käytännössä, miten kolme viisausjärjestelmäämme (pää-sydän-keho) muodostavat vahvasti yhteen linkittyvän ja integroituvan kokonaisuuden ja miten kehotietoisuus on tämän kaiken perustana.

Mitä useammin harjoitan läsnäolotaitoja, sitä luontevammaksi ne muuttuvat. Silti jokainen kerta on edelleen haaste monella tavalla: olla suorittamatta, antaa asioiden nousta esiin omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

  • Millä tavalla sinä löydät vahvan läsnäolon coaching-työssäsi?
  • Mitä kehotietoisuus sinulle merkitsee?
  • Mihin oma läsnäolosi kohdistuu vahvimmin: itseesi, asiakkaaseesi vaiko asiakkaan asiaan?
  • Miten hyvässä tasapainossa nämä ovat?

Mitä läsnäoloharjoitteisiin ja tietoisuustaitoihin tulee, suosittelen etsimään juuri sinulle sopivaa tapaa harjoittaa näitä. Lause, jota itse ohjenuoranani kannan on: ”The best practise is the one you do.” Ja sitä, mikä itselle toimii, on ilo opastaa toisillekin.

 

Sari Ajanko, PCC, WholeBody Focusing Practitioner, Certifying WholeBody Focusing Trainer (in training) on yhdessä kumppaninsa Jim Grantin, PCC, Certified WholeBody Focusing Trainer, Certifying Coordinator/Master Trainer (in Training) kanssa tuonut Suomeen WholeBody Focusing -menetelmän. 

Kesäkuussa 2016 he esittelivät menetelmän perusteita ICF:n kesätapahtumassa.

***

Vuonna 2017 käynnistyy Suomessa coacheille, työnohjaajille ja terapeuteille suunnattu WholeBody Focusing -Practitioner ohjelma.

Osallistuminen Journey to Wholeness -viikonloppuun (4-5.2.) mahdollistaa Practitionerille osallistumisen.

Kysy lisää: sari.ajanko@diversitas.fi 

 

Tämä blogi on julkaistu 28.11. ICF Finlandin sivuilla.

Ydintaitojen ydin – Läsnäolotaidot coaching-työn perustana

 

Season’s Greetings! A Leadership message from an Executive Coach – on Leadership Ballet

Leadership Ballet

‘Where what you fear gets a dance lesson with destiny’

Ballet is likely a low priority on your mind if you already have a spot on “mahogany row” *). Before you go, answering the final question below might offer you a valuable life decision. Curious how? – read on.

How many young people take ballet lessons each year? Some of you reading this have children who have or are taking ballet lessons. Among these young hopefuls, how many aspire to and succeed at being at the summit of their profession? Is this starting to sound like being or aspiring to a senior executive position? As an Executive coach, I’ve asked many executives to reflect upon the seeming paradox of the Leadership Ballet. Many resonate deeply with the finer and its more subtle distinctions. If not ballet, what about hockey or football?

Someone committed to a corporate calling posses a Willful energy, a dynamic intensity of a purpose and power to create. Answering this inward summoning seeking expression and achievement is not an option. Creative impulse, destiny, an inspiring vision or leaving a legacy summons them. Life’s cross-roads or a crises(s), is certain to preoccupy middle-of-the-night serious soul-searching sessions demands answers to problems asking more questions. For me it was all of those. Inevitably, noses bump into the invisible wall of a question posed in a previous post this month around the ‘Purpose in Presence’: “Who am I that I’m afraid of revealing my self?” People relate to and are inspired by a leader’s human-ness. Yes, it takes courage, and Yes, it pays huge dividends.

As a Canadian, married to a wonderful Finnish lady (also a Leadership Coach), living and working in Helsinki, I’m intrigued by how similar (and ‘stable’ – thank God!) our two cultures are. ‘Joulu’ season is currently in front of us. As a Canadian, I note lots of similar seasonal reminders, offerings of ballet, opera and variety of Christmas concerts. The Finnish National Opera and Ballet in Töölö, is hosting fourteen productions of Tchaikovsky’s “The Nutcracker” from December 2, 2016 to January 7, 2017. If you haven’t seen it, seriously consider doing so. Setting aside the hours of sweat and practice invested in each performance, these artists, like every executive and leader are equally reminded and terrified by their own vulnerability of making costly mistakes in front of audiences is inspiring. Each of us invests in a hell of our own ‘Leadership Ballet’, coming face to face with the same question: “Who am I, that I’m afraid of…?”

How will you respond to your questions between the photo’s ripples on the water at the end of the dots?

 

14368791_1230039590402687_1987982495920590285_n

Photo: Jim Grant – in Lempäälä, Finland.

 

*) Mahogany row: Executive offices that typically have high ceilings, large windows, a beautiful exterior view with mahogany furniture, wall paneling and built-in bookcases.

 

Jim Grant is an Executive Leadership Coach and Global Leadership Foundation Fellow living in Helsinki, Finland. Working with business professionals, executive leaders and their corporate teams is his specialty. He is welcoming new clients and if you’re interested, would be pleased to discuss your personal and company coaching needs with you.  

 

 

Leadership – An Act of Presence (VI) by Jim Grant

emerging

Presence in Purpose 

Specific points in my life have felt as though my world was disintegrating – a career change, kids leaving home, a divorce and life-style shifts all had taken their toll.  Something inside always insisted I probe deeper for evidence behind my ‘why’ or ‘what’. I was intrigued by a resonance in Joan King’s book a ‘Life on Purpose’ about fears that led her to coaching. It offered a pathway leading to me to my own ‘who’ questions.

What surfaced as I toyed with her concept of connecting with her own why, was my own “Who am I that I’m afraid of revealing my self?”  This twisted itself into:

  • Who am I that I’m afraid of revealing my… 
  • (vocation, goals, relationships)
  • Who am I that I’m afraid of revealing… (priorities, beliefs, values)
  • Who am I that I’m afraid of… (vulnerability, letting go, struggle)
  • Who am I that I’m afraid… (of delegating, trusting others, or success)
  • Who am I that I’m… (a CEO, VP, Director, Manager)
  • Who am I that… (matters, motivates, inspires)
  • Who am I… (wanting success, making a difference, contributing)

To get a sense of what lies here I began reviewing what unique abilities I owned. What did I like doing as a young boy? What were my interests and activities? When were the times I felt truly connected to my self and living? What or who inspired me?

I added whatever thought (one or two words) that came to mind at the end of each open question. As a current or emerging leader this short exercise can be a valuable resource for knowing your relationship to presence… your presence matters!

Leadership – On intuition (I) by Jim Grant

img_0802
Ripples of Intuition
 
What draws a distinction of the gambler and business man? I sense both have much in common. Each somehow taps into a synthetic sense, a something that if you ask them, neither can pinpoint exactly what it is. Ask and they drift into another place… their private space.
Intuition becomes possible when the knowing part reaches out in two directions:
 
the first pushes out and upwards, holding possibility asking what if?  The second reaches towards a something already complete, is born, alive, already living and is whole.
In business, every process is like ripples on water… asking three simple questions:
What … 
1. Keeps you awake at night? (Illumination),
2. Is your understanding of it? (Vision) and;
3. What is the end product (or Union)?