Leadership – An Act of Presence (VI) by Jim Grant


Presence in Purpose 

Specific points in my life have felt as though my world was disintegrating – a career change, kids leaving home, a divorce and life-style shifts all had taken their toll.  Something inside always insisted I probe deeper for evidence behind my ‘why’ or ‘what’. I was intrigued by a resonance in Joan King’s book a ‘Life on Purpose’ about fears that led her to coaching. It offered a pathway leading to me to my own ‘who’ questions.

What surfaced as I toyed with her concept of connecting with her own why, was my own “Who am I that I’m afraid of revealing my self?”  This twisted itself into:

  • Who am I that I’m afraid of revealing my… 
  • (vocation, goals, relationships)
  • Who am I that I’m afraid of revealing… (priorities, beliefs, values)
  • Who am I that I’m afraid of… (vulnerability, letting go, struggle)
  • Who am I that I’m afraid… (of delegating, trusting others, or success)
  • Who am I that I’m… (a CEO, VP, Director, Manager)
  • Who am I that… (matters, motivates, inspires)
  • Who am I… (wanting success, making a difference, contributing)

To get a sense of what lies here I began reviewing what unique abilities I owned. What did I like doing as a young boy? What were my interests and activities? When were the times I felt truly connected to my self and living? What or who inspired me?

I added whatever thought (one or two words) that came to mind at the end of each open question. As a current or emerging leader this short exercise can be a valuable resource for knowing your relationship to presence… your presence matters!

Leadership – On intuition (I) by Jim Grant

Ripples of Intuition
What draws a distinction of the gambler and business man? I sense both have much in common. Each somehow taps into a synthetic sense, a something that if you ask them, neither can pinpoint exactly what it is. Ask and they drift into another place… their private space.
Intuition becomes possible when the knowing part reaches out in two directions:
the first pushes out and upwards, holding possibility asking what if?  The second reaches towards a something already complete, is born, alive, already living and is whole.
In business, every process is like ripples on water… asking three simple questions:
What … 
1. Keeps you awake at night? (Illumination),
2. Is your understanding of it? (Vision) and;
3. What is the end product (or Union)?

Leadership – An act of presence (V) / by Jim Grant


Finding Presence

Finding presence is not suppressing your emotions. It’s being able to have a compassionate relationship with yourself.

Feeling and sitting with the fiery sensation of anger, adding no thoughts is being truthful about what you are feeling.

Noticing what is arising in you in the moment and opening to vulnerability is a capacity, a virtue to be developed.

Frustration, uncertainty and fear are like clouds and not solid.  Courage is the right arm of presence, self trust it the left.

You need both arms to hold something scary and painful. Waiting in your darkness and discomfort is what helps relax hot energies.

It’s the only way you’ll ever find peace inside.

Leadership – An act of Presence (IV) / by Jim Grant


Integral as Presence

Look at your outstretched hand for a moment. Now close your hand to make a fist. Opposites of each other, they have something in common. If your hand is always clenched as a fist or always out-stretched, you experience paralysis. Relationally, each is still part of your whole body but respectively, stating and fulfilling a very different function.

Leaders’ know their deepest thoughts are examples of their presence (or not).  In every small contracting and expanding, a thought-form gives rise to dissonance or seeking balance. Leadership can be experienced as an energy of conflicting forces or an integral presence creating a vital system where the whole is greater than its parts.

Yin and yang are in everything i.e. shadow cannot exist without light. Either of these two aspects inhabits a potential to manifest more strongly depending on the criterion of our inner observer. The Tao symbol offers us how presence becomes possible between two opposites when holding a portion of the opposite element in each part.

Leadership – An Act of Presence (III) / by Jim Grant


The Impact of Presence

Presence depends on how I recognize myself as a part of something that’s already whole. If you’re in a leadership role you know how your contact impacts another. Sub-consciously, it’s conveyed through gestures and tone of voice. What eludes most of us is how subtly our presence (or lack of) registers itself in the shadows of awareness. The impressing of tentative key pieces of information is critical. Your whole body carefully scans seemingly insignificant pieces of information validating a notion of a transitory trust. An experience of your own grounded presence pivots like weathervane on mutual confidence pointing to what’s being explored. Curiosity and our willingness to connect reveal new areas to be shared, inviting deeper contact when perceived as safe to do so.

Filtering of our fields of sensory inputs, cautious adaptation invokes our innate ‘knowing’. Introspective testing, a refining process of attunement is how we learn what and how much to share. This offers the potential of how we can relax into a subtler precise shifting of a shared consciousness. A critical moment follows as our whole body’s somatic sensitivity entrained awareness begins opening. A discerned skill, with training and practice a part of us knows faultlessly how to access this implicit state. Only then, something desiring to be known, understood and wisely directed is offered and… not before.

If the above article has peaked your curiosity, I’m happy to share more information of its potential use.

Leadership – An Act Of Presence (II) / by Jim Grant


Leadership – An Act Presence (II)

Presence – a person or something existing or present in a place that is unseen.

I took this picture yesterday afternoon at the lake. Examine it very closely. Something is hidden here? What is it you feel, sense, see or intuit exploring it?

Nurturing contact with our presence involve conditions covered by the two words: Contact and Impact.

Contact is a setting in your environment until now unknown or measured that has come to the mind. It’s something vague and indefinite that is making its presence felt. This something has usually has been sensed earlier as a theoretical probability, and then invoked by the directed and conscious attention of the one who has sensed its presence, and finally contact is made.

Leave your thoughts in a few words, I’d love to hear what you experienced.

Drop by next week to read about Impact.

Leadership – An Act of Presence / by Jim Grant


Leadership – An Act of Presence

The Ethnologue directory of world languages currently lists 6909 living languages. Every language has its own word, sense and context for the meaning of presence in leadership…

How do you connect with yours?

teenwoordigheid – Afrikaans, অস্তি – Bengali, առկայություն Armenian, 存在 – Chinese, حضرة – Arabic aanwezigheid – Dutch, esinduslikkus – Estonian, iştirak – Azerbaijani, прысутнасць – Belarusian,
prisustvo – Bosnian, bertan emote – Basque, saapuvillaolo – Finnish, prisustvo – Croatian, Portugese – presença, پیش – Farsi, nærværelse – Danish, prezans – Hatian Creole, ມີ – Lao, Anwesenheit – German, आकृति – Hindi, prezentace – Czech, láithreacht – Galic, プレゼンス – Japanese, présence – French, παρουσία – Greek, närvaro – Swedish, การมี – Thai, இருத்தல் – Tamil, Presence – English, ubukhona – Zulu, उपस्थिति – Nepali, حاضری – Urdu, cospetto – Italian, aparycja – Polish,    면전 – Korean, внешний вид – Russian, nærvær – Norwegian nærvera – Icelandic, presencia – Spanish, and many more…

Minä vieraskynänä: Johtajan näköharhat

Tämä blogi on julkaistu Sovelton sivuilla 15.5.2015 – katso tästä.

Sari (Omakuva Jan 2015)


Johtajan näköharhat

Eräs keskeisistä johtamistaidoista on kyky nähdä. Kirkkaasti, selvästi ja laajasti, tässä hetkessä ja tulevaan. Osa johtajan näkökykyä on olla tietoinen siitä, millä tavoin se, mitä selvästi näkee, voi silti olla vajaata tai vääristynyttä.

Poisto, muunto ja yleistys

Tapamme tarkastella maailmaa on merkittävä osa ainutlaatuisuuttamme. Vaikka omaamme saman aistivalikoiman, käytämme sitä hyvinkin eri tavoin. Kaikesta ympärillämme olevasta informaatiosta suodatamme kaiken aikaa osan pois. Samasta tilanteesta ja informaatiosta syntyy erilaisia havaintoja, jotka taas johtavat erilaisiin tulkintoihin. Testaa vaikka. Pyydä kolmelta henkilöltä raportti palaverista, josta olit itse pois. Saatat kuulla kolme hyvin erilaista tarinaa.

Mielemme on mestari luomaan malleja ja tekemään jo olemassa olevaa ajatteluamme vahvistavia tulkintoja. Johtajalle olennainen taito on erottaa keskenään havainto ja tulkinta. Niin siinä, mitä itse näkee kuin myös siinä, mitä hänelle kerrotaan.

Huomion suunta ja sokeat pisteet

Kykyämme suunnata huomio itsellemme ominaisella tavalla voidaan pitää erityislahjakkuutena. Jollekin on luontevaa ja helppoa nähdä riskit, toiselle monet myönteiset mahdollisuudet. Kolmas näkee kehittämistarpeet ja puutteet laadussa, ja neljäs syvemmän merkitysmaailman, mikä kaikilta muilta voisi jäädä huomaamatta.

Se, mihin suuntaan huomiomme automaattisesti suuntautuu, vaikuttaa kaikkeen. Huomion suunnan mukaisesti nimittäin kohdentuu myös energiamme. Näin katseemme suunnassa ei ole kyse vain siitä, mitä havaitsemme, vaan usein myös toimintamme suunnasta ja painopisteistä.

Huomion suuntaan liittyy huomiomme rajallisuus. Siinä missä osaamme erityisen tarkasta kohdistaa zoomimme johonkin suuntaan, on valitettavasti väistämättä myös jotain, mitä emme näe. Näkökentässämme on kuollut kulma, sokea piste. Meillä kaikilla. Kukaan ei lue tilannetta kokonaisuudessaan. Johtajan onkin äärimmäisen arvokasta tulla tietoiseksi sekä siitä, mihin hänen huomionsa automaattisesti suuntautuu että saada tuntumaa myös siihen alueeseen, mikä häneltä saattaa jäädä havaitsematta. Toimiva keino huolehtia tästä on varmistaa, että johtajan tukena on tiimi, jossa mahdollisimman moninaiset näkökulmat ovat edustettuina. Näin johtaja saa itselleen mahtavat sivupeilit, jotka huomioiden eteneminen on paljon turvallisempaa, tehokkaampaa ja innovatiivisuutta edistävää.


Johtamisotteen taustalla on usein joko tietoisesti tai tiedostamatta kultainen sääntö: Tee niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Tässä kauniissa ohjeessa on paljon viisautta ja se voi monissa elämäntilanteissa olla hyvinkin toimiva ohjenuora.

Johtajalle tulee usein kuitenkin valitettavan suurena yllätyksenä se, että monet asiat, jotka toimivat hänelle itselleen, ei välttämättä toimi muille. Kun hän on pyrkinyt johtajamaan siten kuin itse toivoo tulevansa johdetuksi, se on saattanut toimia joidenkin henkilöiden kohdalla hyvin. Ja joidenkin toisten kohdalla – ei lainkaan.

Tarkastellaanpa vaikka palautteen antamista. Jos johtaja on itse vahvasti sisäisesti motivoituva henkilö, hän ei juurikaan kaipaa aikaansaannoksistaan kiitosta. Mikäli näin on, hän toimii vaistomaisesti olettaen, että muiden tarve kiitoksen määrään on samaa tasoa, eikä ymmärrä sitä, miten joku toinen – ulkoisesti motivoituva henkilö – kaipaa palautetta aivan toisessa määrin.

Usein käsitys motivaatiotekijöistä perustuu omiin arvoihin ja motivaatiotekijöihin – ja hyvin tiedostamatta.

Johtaja muun muassa helposti uskoo, että toiset toivovat haasteita samassa tahdissa kuin hän itse. Hänen käsityksensä epämukavuus-alueesta perustuu hänen omaan kokemukseensa asiasta. Näin hän voi olla tarjoilemassa tiimilleen kasvun paikkoja liian voimallisesti – tai liian vähän.


Kun johtaja tiedostaa sen, miten erilaisia ihmiset ovat, tällä alueella on myös ylinäkemisen vaara. Syntyy harhainen näky – kuvitelma siitä, että ihmiset ovat perustavalla tavalla täysin erilaisia.

Erilaisuusharhan vallassa johtajat ovat usein, kun erilaisuus on silmin nähtävää. On erilaisuusharhaa olettaa, että ikäerot, kulttuurierot tai sukupuolierot olisivat ratkaisevampia kuin ovat. Väitän harhaa myös olevan, että ne olisivat ratkaisevampia kuin näkymättömät, mutta silti syvemmät, persoonallisuuserot. On erilaisuusharhaa uskoa, etteivät kaikki ihmiset haluaisi tehdä työssä parastaan ja onnistua ja tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. On erilaisuusharhaa uskoa, että valmentava ote toimii ehkä jossain toisessa organisaatiossa, mutta ei minun ympäristössäni, joka on niin kovin erilainen.

Huippuleaderi tarvitsee kirkkaan tuulilasin

Johtamistehtävä on kutsu kiehtovalle matkalle. Kun matkaan lähtee, ovat kirkas tuulilasi ja vääristämättömät linssit eduksi.

Johtajaksi kasvamisen polulla itsetuntemus ja ihmistuntemus ovat keskeisessä osassa. Syventämällä itsetuntemustaan löytää keinoja tehokkaammin johtaa itseään. Merkittävä osa tätä itsen johtamista on kyky nähdä, mitä näkee ja miten näkee – ja mitä ehkä jää näkemättä.

Millainen on sinun näkökykysi?

Nordic Business Forum – Mitä mietin nyt

Antoisat kaksi päivää Nordic Business Forumissa. Parhaan ystäväni, ihailemani yrittäjän, Minna Penttilän seurassa, mikä takasi myös post-seminaarin annin. Paljon tuttuja: kollegoita ja yhteistyökumppaneita. Uusia kontakteja myös. Monet vanhat tutut toki jäivät vilinässä moikkaamattakin, kun paikalla oli kuitenkin yli 5.000 ihmisen joukko.

Huikeaa oli kuunnella sellaista johtamisen gurua, kuten Jim Collins. Tai kuulla nuorten yrittäjien tarinoita maailman rajattomista mahdollisuuksista. Tai huippuekonomistin, Dambisa Moyon, näkemys haasteista. Sai liikuttua Talent-voittajien Jonathan Antoinen, musiikista ja David Garibaldin ainutlaatuisesta kuvataiteen tavasta. Oli mahtavaa nähdä lavalla itse “Iso Arska”, jonka saavutuksia Kalifornian kuvernoorinä olen seurannut suuremmalla mielenkiinnolla kuin elokuvauraa konsanaan.

Forumin merkittävintä antia?

1) Hienoja johtajia on monenlaisia – niin erilaiset tyypit ja tyylit voivat olla hyviä. Kun kuuntelee peräkkäisinä päivinä Matti Alahuhtaa, Arnold Swartzeneggeriä ja Tony Fernandesia tämä tulee selväksi. Heiltä voi kaikilta poimia paljon viisautta, ja silti vielä tärkeämpää on olla juuri omansalainen. Yhteistäkin erinomaisuutta toki löytyy: Visio, usko, periksiantamattomuus. Usko itseen ja ihmisiin. Halu tehdä merkityksellisiä asioita. Ja nöyryys.

Näitä hienoja ominaisuuksia löytyy myös Nordic Business Forumin perustajista. Heidän visiotaan ja sen hienoa käytännön toteutusta ihailen suuresti.

2) On hyvä ottaa etäisyyttä omiin tekemisiinsä ja yllättävät asiat voivat tuottaa oivalluksia. Itselleni arvokkain hetki saattoi olla istua hieman jo tarjonnasta uuvahtaneena toisen päivän lopussa. Lavalla oli Sir Alex Ferguson, jonka monotoninen puhetyyli, skottiaksentti ja jalkapallo-maailman esimerkit eivät vanginneet huomiotani ja jätin aktiivisen kuuntelun moodin ja annoin ajatusteni virrata. Ja monenlaiset asiat alkoivatkin päässäni järjestyä. Eräs ensi viikon valmennus. Jännä, uusi ideakin nousi. Eikä näillä tainnut olla paljonkaan tekemistä sen kanssa, mitä juuri silloin sanottiin, tai mitä oli aiemmin kuultu. Oli vain hetki aikaa, ja sopiva etäisyys omasta arjesta.

Tällaisen kaksipäiväisen jälkeen olisikin kiinnostavaa istua alas useamman johtajan kanssa ja kysyä: Mitä ajatuksia nousi? Mitä oivalsit itsestäsi? Mikä liikutti?

Siinä kun saattaa olla jotain, josta juuri nyt kannattaa ottaa kiinni. Kirjoittamalla itse, tai jakamalla se puhumalla jonkun toisen kanssa. Niissä kun voi olla vielä ratkaisevammat ohjeet, kuin ne monet tarjoillut kiteytykset. Kuten vaikkapa Arnoldin: “Sleep faster!”. No, potkua siitäkin tuli. Lenkillä kävin jo tänään.



Minä vieraskynänä: Kysymysten syvemmästä tehtävästä ja ei-tietämisen voimasta

Tämä blogi on julkaistu 2.6.2014 Business Coaching Instituutin sivuilla.


Eräs coachin – ja toki myös johtajan – tärkeimmistä taidoista on kyky muuttua ja uudistua. On tärkeää olla valmis oppimaan uutta ja kehittämään omaa työskentelyään. Viimeaikaisista koulutuksistani haluaisin nostaa esiin kaksi, jotka ovat tarjonneet itselleni erittäin merkittäviä oppimiskokemuksia. Uskon, että nämä kokemukset ovat vaikuttaneet ratkaisevasti myös siihen, miten tänä päivänä työskentelen coachina ja coaching-taitojen valmentajana.

Kysymyksen syvempi tehtävä

Toinen näistä koulutuksista oli Dianne ja Alan Collinsin Quantum Think –coaching-ohjelma, johon sain osallistua osana Global Leadership Foundationin Fellows-toimintaa. Ohjelmassa keskeiseksi nousi kysymys: Mitä todella haluat? What do you really want? Vaikka olin jo useiden vuosien ajan asettanut itselleni hyvin muotoiltuja tavoitteita, tämä kysymys saapui opettamaan minulle jotain tärkeää. Ei, kyse ei ole siitä, että pitäisin juuri tätä kysymystä sinänsä jotenkin erinomaisena. Oivallukseni tässä liittyy siihen, mihin tuo yhden todella-sanan lisäys johti. Se muutti minun kohdallani kysymyksen luonteen täysin, sillä huomasin, etten osannut vastata siihen. Sain pian havaita, minkälaisen prosessin tämä minussa käynnisti. Ensin tuskaisan pyrkimyksen vastata, ja turhautumisen siihen, etten tiennyt. Etten vain saanut asiaa valmiiksi. Ettei vastausta ollut.

Sitten viikkojen kuluttua huomasin, että aloin oudolla tavalla nauttia prosessista. Yhtäkkiä aloin ymmärtää, että kysymys, johon en kyennyt vastaamaan, teki silti – ja ehkä juuri siksi – työtään minussa. Prosessia ei voinut nopeuttaa, eikä ollut syytäkään.

Ei-tietämisen voiman uusi avautuminen

Toinen merkittävä koulutus oli Tapio Aaltosen Suomeen tuoma koulutus Transformative Coaching, jossa kouluttajana toimi Richard A. Bowell (Kirjailija ja Suomessakin vaikuttavan Human Change -liikkeen perustaja). Tämä viikko Syroksen saarella, myös keväällä 2013, tuli juuri oikeaan kohtaan opettamaan minulle vielä paljon lisää ei-tietämisestä.
Aloin ymmärtää, miten voimme todella edistää ajatteluamme vain suostumalla pysyttelemään tässä vähemmän houkuttelevassa ei-tietämisen tilassa.

Tämän koulutuksen aikana joukko kokeneita coacheja ja valmentajia lähti polulle, jossa kysyimme itseltämme ja toisiltamme kysymyksiä. Ja se kaikkein merkittävin osa harjoitusta oli kysyminen pyrkimättä vastaamaan. Olennaista oli suostua olemaan ilman asiantuntijuutta, ilman valmista tietämistä. Saimme kokea koskettavan prosessin, kun lähdimme aidon uteliaina, todellisella aloittelijan mielellä, tutkailemaan coachingin maailmaa. Paradoksaalisesti saimme myös oppia, että juuri tämänkaltainen prosessi tuotti paljon uutta ajattelua, joka merkittävästi vaikutti meihin ryhmänä ja yksilöinä. Saimme itse kukin varmasti myös vastauksia, vaikkakaan emme perinteisellä tavalla.

Richardin luoma muutoksen malli kannustaa meitä etsimään merkityksellisyyttä. Itseäni puhutteli hänen tapansa kannustaa meitä etsimään syvää tietämistä itsestämme. Ei lukemalla lisää, tai kuuntelemalla asiantuntijoita, vaan esittämällä itsellemme kysymyksiä.

Coachin vaaran paikat

Jokainen, jolla on omakohtaisia coaching-kokemuksia, on tietoinen kysymysten merkityksestä coaching-prosessissa. Coaching-koulutuksissa keskeisinä käsitteinä ovat tyhjä pää, ei tietämisen tila. Lähestymme coachattavaa avoimin mielin ja kysymysten esittäminen on se, mitä coachingista yleensä ensimmäiseksi tiedetään (”Coachit on niitä, jotka kysyy.”).

Näissä keskeisissä coaching-opeissa piilee vaaran paikka. Niin omaa toimintaani reflektoiden eli kantapääni kautta kuin coachien kouluttajana olen havainnut sen, miten coach saattaa viehättyä omista kysymisen taidoistaan. Ja mikä vielä vaarallisempaa, coach saattaa koukuttua siihen mielihyvään, kun pystyy saamaan asiakkaassaan aikaan nopeita, hänelle mielihyvähormoneja tuottavia, oivalluksia. On ilo saattaa innostunut asiakas katsastamaan vaihtoehtoja ja tekemään toimintasuunnitelmaa.

Eikö coaching sitten ole juuri tätä? Joskus on, joskus ei. On tärkeää tunnistaa mahdollisena kompastuskivenä se, että joskus saatamme asiakkaitamme liian nopeasti kohti pinnallista muutosta – suunnitelmia, joihin hän ei tule lopulta sitoutumaan. Jätämme käyttämättä mahdollisuuden saattaa prosessi astetta syvemmälle, todellisen transformaation äärelle. Coacheja kouluttaneena voin sanoa, että tyypillisin haaste ainakin alkutaipaleella, on rynnistää vauhdilla eteenpäin jo lähtien siitä, että tavoite ei ehkä ollutkaan riittävän kirkastettu. Oleellista on siis tunnistaa, onko coachattavan todellinen tahto ja tarpeet.

Olen saanut käydä kollegani Matti Salon kanssa tästä mielenkiintoisia keskusteluja. Siitä miten joskus coaching-prosesseissa molemmilla osapuolilla voi joskus olla houkutusta väärinymmärrettyyn ratkaisukeskeisyyteen. Kun toisen tai molempien osapuolten kärsimättömyys ja vahvat oletukset johtavat liian nopeasti kiinni naulattavaan kohteeseen, Ilmenee jotain, mitä Matti osuvasti kutsuu ”löysäksi ratkaisukeskeisyydeksi”. Vauhtia riittää, mutta suunta ei välttämättä ole se oikea.

Toinen coachingia opiskelleen kompastuskivi saattaa olla se, että prosessia ei nähdäkään enää dialogina ja yhteisen ihmettelyn tilana, vaan että coach alitajuisesti kertoo itselleen, että hän on prosessissa se, jolla ovat ne ”oikeat” kysymykset. Tämä saattaa johtaa siihen, että ohitetaan se osa coaching-prosessia, joka saattaisi olla se kaikkein merkityksellisin: Coachattavan itse itselleen esittämät kysymykset. Niin ammatti- coachien kuin valmentavien johtajien on tärkeää säätää korvansa erityisen herkäksi sille kohdalle, jossa valmennettava alkaa olla utelias oman toimintansa ja ajattelunsa suhteen.

Coachin uudet taidot

Näiden omakohtaisten syvästi oivalluttavien kokemusten johdosta oma coaching-työskentelyni on muuttunut. Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, että osa coaching-työskentelyä ovat kysymykset, joihin ei pyritä liian pikaisesti vastaamaan. Kannustan asiakkaitani viipyilemään kysymysten äärellä, ja ennen kaikkea kannustan heitä kysymään itseltään kysymyksiä.
On tärkeää luottaa viiveeseen, ja siihen, että ne olennaiset vastaukset nousevat kyllä.

Tämänkaltainen ei-tietämisen tilaan johdattaminen ja pysyminen siinä riittävän pitkään vaatii coachilta vahvaa läsnäoloa. Itsetarkastelun äärelle pysähtyminen voi asiakkaasta tuntua epämiellyttävältä, ja jopa jossain määrin uhkaavalta. Omalla juurevalla läsnäolollamme ja sekä monitahoisen luottamuksen kantamina prosessin molemmat osapuolet voivat päästä siihen taianomaiseen coaching-tilaan, jossa on mahdollista avautua vielä syvällisellemmälle prosessille.

Mitä seuraavaksi

Mitä tulee kysymyksiin, joita itselleni esitän, en vieläkään ole täysin vastannut Siihen Suureen. Ja silti juuri tämä kysymys (Mitä minä todella haluan?) on jo johtanut mittaviin muutoksiin, niin ammatillisesti kuin yksityiselämässäni.

Tällä kirjoituksella olen halunnut kutsua sinut tarkastelemaan kanssani syvemmin kahta ammatticoachin ydintaitoa: vahvoja kysymyksiä ja tietoisuuden herättämistä.

Toivoisin voivani herättää sinussa uteliaisuutta kuulla ne syvät kysymykset, jotka sisältäsi kumpuavat ja haastaa sinut kysymään itseltäsi juuri niitä, joihin ei ole helppoa vastausta. Toivon voivani pieneltä osaltani oivani havahduttaa sinut kuulemaan herkemmin kuin koskaan sen, mitä asiakkaasi itseltään kysyy. Haluan kannustaa sinua näkemään ei-tietämisen tilan olevan ehdoton edellytys uudelle tietoisuudelle. Haluan rohkaista sinua sekä suhteessa omaan itseesi että asiakastyössäsi olemaan aina vain uskaliaammin ja pitempään ei-tietämisen tilassa.